tähtien takana avautuu
yhä uusia ja uusia tähtitaivaita

ne nähdessäni
kaipaukseni tulla osaksi maailmaa
kasvaa yhä suuremmaksi
ja suuremmaksi

Mitä minä teen jos sieluni on irti?

Tuuli tuivertaa korvissani,
se pääsee suoraan sieluuni asti.
Sieluni haluaisi olla lintu,
karata taivaan kirkkaaseen sineen.
Mutta enhän voi päästää sitä pilvien perään,
sillä mitä minä teen jos sieluni on irti?

Sade kohisee katuja vasten,
se itkee minun seuranani.
Sieluni haluaisi virrata sen mukana
maailman seitsemään mereen saakka.
Mutta enhän minä voi päästää sitä aaltoihin,
sillä mitä minä teen jos sieluni on irti?

Mutta sieluni on irti kuitenkin.
Se juoksee keltaisessa pellossa, aaltoilevan heinän seassa
se laulaa tuulen mukana kovempaa kuin koskaan
se tanssii metsien kanssa, sateen kohistessa kaikkialla.
Kun sieluni on irti, minä ikävöin.