Veitsi putoaa lattialle ja mietin kukahan se on.
Luulen etten ehkä haluu sitä tänne.
Sateenvarjoiltoja
keskiviikko 19. lokakuuta 2016
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Luulet että on edelleen keskikesä
mutta pihlajat tekevät jo marjoja.
Julkinen liikenne ei tunnu enää turvalliselta.
Illan tullen on pilkkopimeää ja hiljaista.
Siellä minne olet menossa
jokaisen päivän nurkalla odottaa mustuus.
Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
nyt uskot omankin ruumiisi pettävän.
Päivä jatkuva kurkkukipu, koriseva yskä, pikkuvarpaan särky.
Eikö sydämesi tykytäkin nopeammin kuin ennen?
Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
mutta tänään me elämme kaikki sellaisessa paikassa,
jossa varmuudella ei ole mitään sijaa, jossa yksikään päivä ei ole turvallinen.
Öisin tuoksuu mullalta ja maatumiselta.
Hän halusi sotaa,
ymmärrystä meille, jotka olemme unohtaneet menneiden sukupolvien pelon.
Eloonjäämisvaiston herättelyä,hän sanoi.
Mutta eikö tämä ole sitä?
Ainakin sinä näet mustuuden joka odottaa jokaisen päivän reunalla,
vaikka tietenkin, sinä tunnet sen jo.
Yhä joskus kun menet kotiin, pelkäät ettei siellä olekaan ketään,
pelkkää punaista ja mustaa lattiat täynnä.
mutta pihlajat tekevät jo marjoja.
Julkinen liikenne ei tunnu enää turvalliselta.
Illan tullen on pilkkopimeää ja hiljaista.
Siellä minne olet menossa
jokaisen päivän nurkalla odottaa mustuus.
Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
nyt uskot omankin ruumiisi pettävän.
Päivä jatkuva kurkkukipu, koriseva yskä, pikkuvarpaan särky.
Eikö sydämesi tykytäkin nopeammin kuin ennen?
Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
mutta tänään me elämme kaikki sellaisessa paikassa,
jossa varmuudella ei ole mitään sijaa, jossa yksikään päivä ei ole turvallinen.
Öisin tuoksuu mullalta ja maatumiselta.
Hän halusi sotaa,
ymmärrystä meille, jotka olemme unohtaneet menneiden sukupolvien pelon.
Eloonjäämisvaiston herättelyä,hän sanoi.
Mutta eikö tämä ole sitä?
Ainakin sinä näet mustuuden joka odottaa jokaisen päivän reunalla,
vaikka tietenkin, sinä tunnet sen jo.
Yhä joskus kun menet kotiin, pelkäät ettei siellä olekaan ketään,
pelkkää punaista ja mustaa lattiat täynnä.
keskiviikko 8. kesäkuuta 2016
Joudun arvaamaan
Katson tuttuja tarinoita,
koska tiedän miten ne päättyvät
Selaan tuttuja sivuja,
koska tiedän minne ne loppuvat
Oman elämäni elokuvassa
loppuratkaisu ei ole vielä tiedossa.
koska tiedän miten ne päättyvät
Selaan tuttuja sivuja,
koska tiedän minne ne loppuvat
Oman elämäni elokuvassa
loppuratkaisu ei ole vielä tiedossa.
keskiviikko 4. toukokuuta 2016
sunnuntai 25. lokakuuta 2015
Täällä taas - ainakin tänään
Tää on omistettu kahdelle rakkaimmista ystävistä, jotka on aina asunu kaukana ja nyt muutti vielä eri maahan. Senkin ryökäleet. Ikävä teitä <3
Kirjutaanko
joustaanko maailmaa
pakoon
kattojen yli ja
tikapuita pitkin
Tulisitteko minun
puolikkaikseni, olisitte
joskus liiankin
lähellä
yleensä aivan liian
kaukana, yöjunan päässä
Tanssitaanko
puhutaan ihan omia
juttuja
jätetään muut
ulkopuolelle ihmettelemään
Ottaisitteko minut
siskoksenne
(vaikka teillä on
jo ennestään niin monia)
sellaiseksi jota
rakastetaan
ja vihataan
ja josta pidetään
kiinni kun meinaa tippua tai lähteä leijaamaan.
keskiviikko 1. heinäkuuta 2015
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Terveisiä...
...kevään muistiinpanoista:
Lenkkipolun varteen on kasvanut mangrovesuo.
Keltaiset silmät tiirailevat juoksuani
harmaan ruohon seasta.
Katson järvelle:
veden liplatuksessa vuorottelevat aallon pohjan ruskea ja
taivaan sininen
seuraavana päivänä saattaa sataa
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)