Meistä on tullut trapetsitaiteilijoita.
Pelkään sitä hetkeä, jona nuora katkeaa.

Olisinko hyvä?

Kun peilaan itseäni teihin

en tiedä enää miten päin olla

pitäisikö minun

                       seistä käsilläni vai

        yhdellä jalalla

ja mitä jos istun vain

ihan tavallisesti luentosalin keskipaikkeilla,

katson ikkunasta lokkien huutoja,

                     olenko silti hyvä teille?

Jos lähden,

juoksen kirkuen lokkien huutojen sekaan,

                           toisaalle,

olenko silti hyvä teille?

Vai

pitääkö minun tehdä lokeista uusi perheeni samalla

kun teistä tulee

                      joutsenia?

Sulava vesi putoaa ränneistä 

sadepisaroiden peilit kimmeltävät aurinkoa

Yritän asettua teidän raameihinne

Näen uudestaan ja uudestaan

               kuinka raajani kasvavat niistä ulos.

Sadepisaroista on vaikeaa peilata

Vaan jos jäisinkin,
 kirkuen lentäisin
                  tai erottaisin kasvoni pisaroiden kyljillä,

olisinko silti tarpeeksi hyvä minulle?