Täällä taas - ainakin tänään

Tää on omistettu kahdelle rakkaimmista ystävistä, jotka on aina asunu kaukana ja nyt muutti vielä eri maahan. Senkin ryökäleet. Ikävä teitä <3

Kirjutaanko

joustaanko maailmaa pakoon

kattojen yli ja tikapuita pitkin

Tulisitteko minun puolikkaikseni, olisitte

joskus liiankin lähellä

yleensä aivan liian kaukana, yöjunan päässä

Tanssitaanko

puhutaan ihan omia juttuja

jätetään muut ulkopuolelle ihmettelemään

Ottaisitteko minut siskoksenne

(vaikka teillä on jo ennestään niin monia)

sellaiseksi jota rakastetaan

ja vihataan

ja josta pidetään kiinni kun meinaa tippua tai lähteä leijaamaan.

Tuulinen meri on vihreä
Valkoiset vaahtojanat jakavat maailmamme kahteen
Laituri natisee
Taivaan kutistuessa yllemme
yritän nähdä jäsenistänne
mitä te toivotte

Terveisiä...

...kevään muistiinpanoista:

Lenkkipolun varteen on kasvanut mangrovesuo.

Keltaiset silmät tiirailevat juoksuani 

harmaan ruohon seasta.

Katson järvelle:

veden liplatuksessa vuorottelevat aallon pohjan ruskea ja taivaan sininen

seuraavana päivänä saattaa sataa

Meistä on tullut trapetsitaiteilijoita.
Pelkään sitä hetkeä, jona nuora katkeaa.

Olisinko hyvä?

Kun peilaan itseäni teihin

en tiedä enää miten päin olla

pitäisikö minun

                       seistä käsilläni vai

        yhdellä jalalla

ja mitä jos istun vain

ihan tavallisesti luentosalin keskipaikkeilla,

katson ikkunasta lokkien huutoja,

                     olenko silti hyvä teille?

Jos lähden,

juoksen kirkuen lokkien huutojen sekaan,

                           toisaalle,

olenko silti hyvä teille?

Vai

pitääkö minun tehdä lokeista uusi perheeni samalla

kun teistä tulee

                      joutsenia?

Sulava vesi putoaa ränneistä 

sadepisaroiden peilit kimmeltävät aurinkoa

Yritän asettua teidän raameihinne

Näen uudestaan ja uudestaan

               kuinka raajani kasvavat niistä ulos.

Sadepisaroista on vaikeaa peilata

Vaan jos jäisinkin,
 kirkuen lentäisin
                  tai erottaisin kasvoni pisaroiden kyljillä,

olisinko silti tarpeeksi hyvä minulle?

Informaation kaaos

 Just nyt on sellanen olo, että joka paikasta tulee hirveästi asiaa ja tekemistä. Niin paljon etten ehdi yhtään pysähtyä ajattelemaan omia ajatuksiani. On lukutöitä, on kirjoitustöitä, on esitelmiä ja vaikka mitä. Yliopisto on pikkuhiljaa paljastumassa paikaksi, jossa pitää oikeasti tehdä hommia. Muutenkin tuntuu, että maailma tulvii vähän liikaa turhaa informaatiota . Tekisi mieli sanoa vaan, että

Mutta onneksi silloin, kun omat sanat hukkuu informaation sekalaisuuteen, voi lukea muiden kirkkaita, ilmavia sanoja,. Viime päivien parhaita:

"Sinä yönä
äkkiä musta tunti, haava ilmassa
kuin saksin leikatut
                           tähtien valot
kiitävät ajasta irti."

Kirsi Kunnas



p.s. Kuva We Heart It

Aamun kainalossa

Taivaan aamuhaukotukset

kevyen valkoisina säteinä nousevat taivaan kattoja pitkin

Pakkanen

hajottaa valon kirveleviksi puuskiksi.

Sanojesi taloon kasvaa uusia kerroksia, olen löytänyt lempihuoneeni

sen nurkassa

villatossut jalassa yöpaidassa kuuma muki kädessä silmät puoliummessa painaudun auringon nousun katveeseen

Katson maailmaa aamuisin silmin,

se tuoksuu lumelta ja varovaisesti syttyviltä liekeiltä

Matkani kesästä talveen

Olen ihmetellyt laskevia aurinkoja

ja

raottanut sydäntäni nousevien kajossa

Olen kävellyt uusia reittejä ja katsonut vanhoja uusin silmin

Olen opetellut ulkoa eräiden kiviportaiden kulumia

ja laskenut valkeita aamuja, liian hitaasti väheneviä

Sitten

Jätin raajani hetkeksi rauhaan

ja

annoin mielelleni luvan etsiä, kysyä ja löytää

Pimenevät illat kipusivat painaviksi harteilleni

mutta ikkunoiden sisältä kajastava nauru kohosi kanssani kattoon

Niin monta uutta hymyä olen oppinut tuntemaan

ja uuden rahajärjestelmän:

eurojen sijaan yksikkönä on yliopiston lounaat







p.s. Vielä voin toivottaa teille hyvää uutta vuotta vai mitä?