Herääminen

iltaisin
katson kasvoja
ja unohdan, etten vielä eilen osannut nauraa.

iltaisin
katson kasvoja
ja muistan, mitä rakkaus on, mitä rauha.
Unohdan, että haurasta on
olla elossa,
olla ihminen.
Ja muistan taas, kuinka hengitetään:
hymyilen, katson ja nauran,
mutta se, mikä on oikeasti erilaista, on
että vihdoinkin näen.

Pimenevään iltaan
katoan mielelläni
sinun silmiisi,
sinun kainalosi alle.
Saanko jäädä sinne yöksi?

Kurotan

liike ei lopu seiniin
tai toukokuun kuudenteentoista

liike asuu lihaksissani,
takoo pääni seinämiä.
se puskee sisään unieni reunamilta.
mieleni ja ruumiini ovat yhtä mutta erikseen.
jos päästän liikkeen johtoon, jääkö mieleni jalkoihin?
osaanko enää elää
mutta osaanko ilmankaan.
onko olemassa vastauksia vai vain kompromisseja?
onko olemassa muuta, kuin tulevaisuus jossa ainoa sana joka jää on JOS?

liike ei lopu sanoihin
se jatkaa sinne, minne sanat eivät yllä.