Veitsi putoaa lattialle ja mietin kukahan se on.
Luulen etten ehkä haluu sitä tänne.

Luulet että on edelleen keskikesä
mutta pihlajat tekevät jo marjoja.
Julkinen liikenne ei tunnu enää turvalliselta.
Illan tullen on pilkkopimeää ja hiljaista.
Siellä minne olet menossa
jokaisen päivän nurkalla odottaa mustuus.

Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
nyt uskot omankin ruumiisi pettävän.
Päivä jatkuva kurkkukipu, koriseva yskä, pikkuvarpaan särky.
Eikö sydämesi tykytäkin nopeammin kuin ennen?

Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
mutta tänään me elämme kaikki sellaisessa paikassa,
jossa varmuudella ei ole mitään sijaa, jossa yksikään päivä ei ole turvallinen.
Öisin tuoksuu mullalta ja maatumiselta.

Hän halusi sotaa,
ymmärrystä meille, jotka olemme unohtaneet menneiden sukupolvien pelon.
Eloonjäämisvaiston herättelyä,hän sanoi.
Mutta eikö tämä ole sitä?
Ainakin sinä näet mustuuden joka odottaa jokaisen päivän reunalla,
vaikka tietenkin, sinä tunnet sen jo.
Yhä joskus kun menet kotiin, pelkäät ettei siellä olekaan ketään,
pelkkää punaista ja mustaa lattiat täynnä.

Joudun arvaamaan

Katson tuttuja tarinoita,
koska tiedän miten ne päättyvät
Selaan tuttuja sivuja,
koska tiedän minne ne loppuvat

Oman elämäni elokuvassa
loppuratkaisu ei ole vielä tiedossa.

Kun aallot nousevat takana
ei voi kuin antaa niiden viedä
Vaikka luopuminen sattuu,
häämöttää edessä ulappa,
jonka taakse en näe