Luulet että on edelleen keskikesä
mutta pihlajat tekevät jo marjoja.
Julkinen liikenne ei tunnu enää turvalliselta.
Illan tullen on pilkkopimeää ja hiljaista.
Siellä minne olet menossa
jokaisen päivän nurkalla odottaa mustuus.

Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
nyt uskot omankin ruumiisi pettävän.
Päivä jatkuva kurkkukipu, koriseva yskä, pikkuvarpaan särky.
Eikö sydämesi tykytäkin nopeammin kuin ennen?

Ennen pelkäsit vain muiden puolesta,
mutta tänään me elämme kaikki sellaisessa paikassa,
jossa varmuudella ei ole mitään sijaa, jossa yksikään päivä ei ole turvallinen.
Öisin tuoksuu mullalta ja maatumiselta.

Hän halusi sotaa,
ymmärrystä meille, jotka olemme unohtaneet menneiden sukupolvien pelon.
Eloonjäämisvaiston herättelyä,hän sanoi.
Mutta eikö tämä ole sitä?
Ainakin sinä näet mustuuden joka odottaa jokaisen päivän reunalla,
vaikka tietenkin, sinä tunnet sen jo.
Yhä joskus kun menet kotiin, pelkäät ettei siellä olekaan ketään,
pelkkää punaista ja mustaa lattiat täynnä.