iltaisin
katson kasvoja
ja unohdan, etten vielä eilen osannut nauraa.
iltaisin
katson kasvoja
ja muistan, mitä rakkaus on, mitä rauha.
Unohdan, että haurasta on
olla elossa,
olla ihminen.
Ja muistan taas, kuinka hengitetään:
hymyilen, katson ja nauran,
mutta se, mikä on oikeasti erilaista, on
että vihdoinkin näen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti